Kouluttaja

Koirat ovat olleet lähellä sydäntä koko ikäni vaikkei omaan nelijalkaiseen ollutkaan mahdollisuutta.Kun muut rakensivat lumilinnaa,minä kakarana rakensin koirankoppia.Kaikki mikä vaan liittyi koiriin kiinnosti.

Ensimmäinen koira tuli perheeseemme vasta v.1998.Muutimme perheen kanssa asumaan kaupungista maalle,jolloin koiran hankintakin oli ajankohtainen.Ei mennyt kauankaan aikaa kun meille tuli kultainennoutajauros nimeltään Rex.Ensimmäisinä koirien omistajina,ei perheessämme ollut kokemusta koiran kouluttamisesta,joten Rex terrorisoi koko huushollia mennen tullen.Minullekin Rex jätti muutaman muistojäljen terrorisoinnista,mutta se vaan onneksi kasvatti lisää tiedonhalua koirista.

Täytettyäni v.2004 18v. päätimme sisarusteni kanssa hankkia porukoille joululahjaksi koiranpennun.Ja niin meille tuli jouluksi leonberginkoirauros Ramavan's Zinnamon kutsumanimeltään Zimo.Porukat eivät aluksi siitä kauheasti riemastuneet,mutta pystyykö joku samomaan ei pikku karvaiselle palleroiselle,jolla on sininen rusetti kaulassa?Ei tietenkään!Niinpä Zimo sai jäädä!

Nyt kokemusta kertyi kahden koiran verran,mut se ei vaan riittänyt.Lukioajan opiskelut kärsi,koska suurinosa opiskeluhetkistä kului koirakirjoja selaessa ja koiratiedon kartoittamisessa..Mikään muu ei vaan yksinkertaisesti kiinnostanut.

Vuonna 2005 aloitin vihdoin minua kiinnostaneen koulun.Keski-Pohjanmaan Maaseutuopsitolla Kannuksen yksikössä,kolme vuotta kestäneet opinnot kennellinjalla,jossa sain opiskella kaikkea koirista.Oli jalostusta ja genetiikka,hoitoa ja käsittelyä,koiraurheilua,etologia,ongelmakoirakoulutusta,koirahoitoloissa työskentely,trimmausta,koirankoulutusta,kurssien pitämistä jne jne.

Koulun aikana sain ns. projektikoiran,ensimmäisen koulutettavani, saksanpaimenkoira uroksen Alex von der Fasanerie "Jando",joka lähti n. vuoden ikäisenä poliisille virkakoiraksi.Jandolle kerkesin opettaa pohjia eri lajeissa, perustottelevaisuuden lisäksi mm. henkilö/esine-etsintää sisätiloissa, henkilöhakua, esine-ruutua, jäljen ajamista pellolla ja metsässä sekä muutamat purut, lähinnä perusvietinvaihdot. Myös TOKOa ja Agilityä, jossa varsinkin kepeissä Jando oli nopea,tuli kokeiltua.

Vaikkei Jando ollut minulla kun vuoden verran, se vei täysin sydämeni saksanpaimenkoiriin.Eikä aikaakaan kun minulle tuli ihka ensimmäinen oma saksanpaimenkoira uros Little Freak's Aelbert "Duro".Joka olikin aivan omaa luokkaansa.Ns.Ensimmäiseksi koiraksi ei missään nimessä helppo tapaus,luonnetta tuli ikää kartuessa kun pikku piruun!Duro on hyvin itsenäinen,itsevarma ja kova koira,joka kyseenalaisti minun käskyjä hyvinkin paljon.Kerkesin tehdä sille SchH2,jonka jälkeen päätin antaa sen,jollekin jonka kanssa sillä on mukavampaa työskennellä kentillä.Rakastan koiraa,mutta meillä ei vaan yksinkertaisesti kemiat pelannu yhteen,joten erimielisyyttä oli hyvinkin paljon sekä kentillä että kotielämässä.

Duron aikana tuli v.2008 Jandon siskon poika, spu Gaucho vom Rio Negro "Jaki",joka on hyvin energinen ja ns.minun käteen sopiva koira.Sen kanssa ollaan käyty saavuttamassa TK1 ja BH hyväksytysti.Tänä vuonna 2011 tavoittet on SchH1-3,JK1,AD ja ehkä HK1..aika näyttää mitä vielä tulemaan pitää,mutta tämän koiran kohdalla tavotteet on hyvinkin korkealla!

Kuten ehkä aemmin huomasitte harrastan koirien kanssa päälajina suojelu,mutta sen lisäksi kaikkea muutakin kuten mm. tokoa,jälkeä,hakua ja erilaista etsintää.

Kaikki yllä mainitut koirat ovat opettaneet minulle paljon ohjaajana olemisesta.Esim. Duro opetti,kuinka määrätietoinen ja periksiantamaton täytyy olla.Jaki taas kuinka hillitty ja rauhallinen täytyy olla.Jando opetti,että ohjaajallakin täytyy olla ns. "näyttelemisen lahjat".Zimo,kuinka suhtautua epävarmaan koiraan ja Rex,miten toimia hyvinkin dominoivan koiran kanssa.

Isot kiitokset oppimisesta kuuluu myös koiraystäville ja treenikavereille sekä ohjattaville!Aina oppii uutta vaikka olisi muka kuinka kokenut ja lukenut!Olen oppinut kokemukseni kautta että täytyy  olla avara katseinen uusia asioita kohtaan ja ottaa muita mielipiteitä vastaan :)Kun olet avarakatseinen,pääset silläkin jo melko pitkälle.

-Satu-